KRJ:n alaiset tuotoskilpailut 10.02.2021
|
Säännöt ja rajoitukset
|
Ilmoittautumisohjeet
ratsastaja (VRL-00000) - hevonen VH00-0000-0000 (taso)
tarina/tuotos
Kilpailujen luokat
1. Vapaamuotoinen tuotos kilpailusuorituksesta: arvostelussa kiinnitetään erityistä huomiota yksityiskohtien kuvailuun. Tuotos voi olla teksti, piirros tai jotain muuta.
2. Kirjoita teksti, jonka aiheena on hevosen valmisteleminen ennen kilpailusuoritusta. Sisällytä tekstiin sanat ystävä, sydän, koira, villapaita ja inkivääri. Sanoja saa taivuttaa ja niistä voi tehdä yhdyssanoja keskenään tai muiden sanojen kanssa. Tekstin pituudella tai tekstilajilla ei ole väliä. Arvostelussa kiinnitetään huomiota annettujen sanojen käyttöön ja tekstin viihdyttävyyteen,
- Ilmoittautumiset sähköpostiin virtuaalitalli.sp[at]gmail.com
- Ilmoittautumisviestin otsikoksi tuotosKRJ1
- luokkien tason saa valita itse väliltä helppo C - Grand Prix, taso ilmoitetaan osallistumisen yhteydessä
- Ilmottaudu muodossa:
ratsastaja (VRL-00000) - hevonen VH00-0000-0000 (taso)
tarina/tuotos
Kilpailujen luokat
1. Vapaamuotoinen tuotos kilpailusuorituksesta: arvostelussa kiinnitetään erityistä huomiota yksityiskohtien kuvailuun. Tuotos voi olla teksti, piirros tai jotain muuta.
2. Kirjoita teksti, jonka aiheena on hevosen valmisteleminen ennen kilpailusuoritusta. Sisällytä tekstiin sanat ystävä, sydän, koira, villapaita ja inkivääri. Sanoja saa taivuttaa ja niistä voi tehdä yhdyssanoja keskenään tai muiden sanojen kanssa. Tekstin pituudella tai tekstilajilla ei ole väliä. Arvostelussa kiinnitetään huomiota annettujen sanojen käyttöön ja tekstin viihdyttävyyteen,
Kiitos paljon kaikille osallistujille! Tuotoksia oli ihanaa lukea ja pakko sanoa, että yllätyin posiitivisesti miten paljon porukkaa saatiin kisoihin mukaan! Lisääkin tuotoskilpailuja on siis varmasti tulossa, tervetuloa siis jatkossakin meille kilpailemaan! ♡
TULOKSET
luokka 1.
1. Vilhelmina Allén (VRL-05265) - Pikkupellon Cottonsaur VH19-024-0043 (helppo C)
Hyvä tavaton. Vilhelmina oli liian nuori kuolemaan sydänkohtaukseen. Siltä kuitenkin tuntui, kun hän pelko verisuonissa velloen ratsasti viisivuotiaan poniorin pituushalkaisijalle. Prinsillä oli pikkuruinen ravi, tietysti, olihan poni itsekin niin kovin pieni, ja L-kirjaimesta I:hin tuntui olevan puolikkaan ikuisuuden mittainen matka. Sen aikana Vilhelmina ehti murehtia sataa asiaa: hölskyikö hän kuin perunasäkki, kulkiko poni suorassa, pysähtyisikö se tasajaloin kun saavuttaisiin pisteeseen, ei kai se pysähtyisi liian ajoissa, ei kai vain Vilhelminan kolmekymmentävuotias takapuoli tursunnut yli pikkuponin satulasta rumalla tavalla. Puna kohosi ratsastajan poskille, eikä se johtunut pakkasesta, oltiinhan sentään lämmitetyssä maneesissa.
Prinsin pysähdys oli uskomattoman napakka, ja Vilhelmina tiesi saman tien tehneensä liian suuren pidätteen. Ponin kaula hänen edessään taipui, kun voikko karkasi pieneksi virkkuukoukuksi ruman pidätteen jälkeen. Vilhelminaa hävetti. Pienieleisesti hän tervehti tuomaria. Eihän tässä uskaltanut tehdä omasta radalle saapumisestaan isompaakaan numeroa, kun oli jo mokannut heti kättelyssä!
Ronskia pysähdystä säikähtäneenä Vilhelmina hoputti ponin raville huomattavasti pehmeämmin avuin. Ehkä Prins otti pari hiipivää käyntiaskelta väliin, mutta kun se siirtyi raviin, se palasi nopeasti takaisin tasaiselle ohjastuntumalle. Vilhelmina käänsi ponin C-kirjaimesta oikealle ja varoi rikkomasta harmoniaa. Onneksi askeleen pidennyksessä sai keventää.
Siitä ohjelma sitten lähti sujumaan. Pieni pätkä keventäen ja kolmikaarinen kiemuraura, joka oli lapsuudesta saakka ollut yksi Vilhelminan lempitehtävistä, antoi naiselle kaivattua itsevarmuutta. Olisi ollut liioittelua sanoa, että Prins liihotteli kentän halki, mutta tasaisesti se kuitenkin eteni. Niin nuoren ponin kanssa Vilhelmina ei uskaltanut muusta haaveilla.
Ohjelma lähestyi loppuaan. Vilhelmina tunsi Prinsin väsyvän, ja nuoren ja kokemattoman ponin väsymys näkyi kiireisyytenä ja hienoisena etupainoisuutena. Harjoituslaukka kiihtyi ja paksut valkeat lettisykeröt sen kun heilahtelivat kultakarvaisen kaulan ylälinjalla. Ehkä kiireessä oli rahtunen ratsastajan jännitystäkin. Vilhelmina laski askeleita lopputervehdykseen, eikä sitä ennakoidessaan saanut viimeisestä voltista aivan tasaista. Keskihalkaisija odotti, ja hän saattoi vain toivoa, ettei yksikään Prinsin leteistä purkautuisi ennen sitä. Ensi kerralla hän ompelisi letit kuminauhoilla kiepauttamisen sijaan, tai ehkä pitäisi hylätä ajatus sykeröistä. Sellaisiin Prinsillä saattoi sittenkin olla liikaa harjaa.
Lopputervehdystä edeltävä pysähdys oli ohjelman aloitusta pehmeämpi. Vilhelmina valmisteli pysähdyksen tällä kertaa paremmin, ja kun hän sitten tiivisti istuntaa, ohjasotetta tarvittiin tuskin lainkaan. Prinsin korvat olivat kääntyneet hänen suuntaansa ja pienen orin neljä jalkaa tömähtivät täsmällisesti maneesin hiekkaan. Vilhelmina hengitti ehkä ensimmäistä kertaa ohjelman aikana kunnolla ulos: pitkään ja hartaasti. Prinsin karva tuntui sametilta hänen kämmenensä alla, kun hän antoi ponille lopuksi ansaitut kiitokset tuhansin silityksin.
- Tästä löytyi aivan ihanan paljon juuri niitä yksityiskohtia, joita toivoin! Ratsastajan ajatukset sopivat tekstiin täydellisesti ja juttu etenee läpi tekstin hyvin. Yksityiskohtainen kuvailu saa muodostamaan mielessä tarkan kuvan ratsukosta ja suorituksesta.
2. Eeva (VRL-14793) - Hjalmar Truett VH18-053-0073 (helppo B)
Astellaan kouluaitojen sisälle
Hopi hopi takajalat ruumiin alle
Muista kevyt tuntuma
Ettei ala ponia ketuttaa
Ensin nätti pysähdys
Sitten tuomarin tervehdys
Kumpaan suuntaan piti jatkaa?
Jännityksessä meinaan radan unohtaa
Lävistäjällä lisättyä ravia
Yritän ryhdikkäänä kyydissä istua
Poni melkein ryöstää laukalle
Mutta ehdin pelastaa tilanteen
Laukkaympyrällä tarvii ulkojalkaa
Ettei takapää hallinnasta karkaa
Ja sitten äkkiä siirtymä raville
Ettei lähdetä omalle kunniakierrokselle
Loppuvaiheilla meidän suoritus on
Jalmari on ihan armoton
Kestä vielä pari metriä
Ennen kuin alat ohjias nykiä
- Ihanan erilainen tuotos verrattuna toiseen samassa luokassa olleeseen! Yksityiskohtaisuutta löytyy tekstistä hyvin ja huumori tuo mukavan lisämausteen tekstiin. Kahdesta hyvästä oli vaikeaa valita voittajaa, mutta tällä kertaa päädyttiin tälläiseen järjestykseen.
1. Vilhelmina Allén (VRL-05265) - Pikkupellon Cottonsaur VH19-024-0043 (helppo C)
Hyvä tavaton. Vilhelmina oli liian nuori kuolemaan sydänkohtaukseen. Siltä kuitenkin tuntui, kun hän pelko verisuonissa velloen ratsasti viisivuotiaan poniorin pituushalkaisijalle. Prinsillä oli pikkuruinen ravi, tietysti, olihan poni itsekin niin kovin pieni, ja L-kirjaimesta I:hin tuntui olevan puolikkaan ikuisuuden mittainen matka. Sen aikana Vilhelmina ehti murehtia sataa asiaa: hölskyikö hän kuin perunasäkki, kulkiko poni suorassa, pysähtyisikö se tasajaloin kun saavuttaisiin pisteeseen, ei kai se pysähtyisi liian ajoissa, ei kai vain Vilhelminan kolmekymmentävuotias takapuoli tursunnut yli pikkuponin satulasta rumalla tavalla. Puna kohosi ratsastajan poskille, eikä se johtunut pakkasesta, oltiinhan sentään lämmitetyssä maneesissa.
Prinsin pysähdys oli uskomattoman napakka, ja Vilhelmina tiesi saman tien tehneensä liian suuren pidätteen. Ponin kaula hänen edessään taipui, kun voikko karkasi pieneksi virkkuukoukuksi ruman pidätteen jälkeen. Vilhelminaa hävetti. Pienieleisesti hän tervehti tuomaria. Eihän tässä uskaltanut tehdä omasta radalle saapumisestaan isompaakaan numeroa, kun oli jo mokannut heti kättelyssä!
Ronskia pysähdystä säikähtäneenä Vilhelmina hoputti ponin raville huomattavasti pehmeämmin avuin. Ehkä Prins otti pari hiipivää käyntiaskelta väliin, mutta kun se siirtyi raviin, se palasi nopeasti takaisin tasaiselle ohjastuntumalle. Vilhelmina käänsi ponin C-kirjaimesta oikealle ja varoi rikkomasta harmoniaa. Onneksi askeleen pidennyksessä sai keventää.
Siitä ohjelma sitten lähti sujumaan. Pieni pätkä keventäen ja kolmikaarinen kiemuraura, joka oli lapsuudesta saakka ollut yksi Vilhelminan lempitehtävistä, antoi naiselle kaivattua itsevarmuutta. Olisi ollut liioittelua sanoa, että Prins liihotteli kentän halki, mutta tasaisesti se kuitenkin eteni. Niin nuoren ponin kanssa Vilhelmina ei uskaltanut muusta haaveilla.
Ohjelma lähestyi loppuaan. Vilhelmina tunsi Prinsin väsyvän, ja nuoren ja kokemattoman ponin väsymys näkyi kiireisyytenä ja hienoisena etupainoisuutena. Harjoituslaukka kiihtyi ja paksut valkeat lettisykeröt sen kun heilahtelivat kultakarvaisen kaulan ylälinjalla. Ehkä kiireessä oli rahtunen ratsastajan jännitystäkin. Vilhelmina laski askeleita lopputervehdykseen, eikä sitä ennakoidessaan saanut viimeisestä voltista aivan tasaista. Keskihalkaisija odotti, ja hän saattoi vain toivoa, ettei yksikään Prinsin leteistä purkautuisi ennen sitä. Ensi kerralla hän ompelisi letit kuminauhoilla kiepauttamisen sijaan, tai ehkä pitäisi hylätä ajatus sykeröistä. Sellaisiin Prinsillä saattoi sittenkin olla liikaa harjaa.
Lopputervehdystä edeltävä pysähdys oli ohjelman aloitusta pehmeämpi. Vilhelmina valmisteli pysähdyksen tällä kertaa paremmin, ja kun hän sitten tiivisti istuntaa, ohjasotetta tarvittiin tuskin lainkaan. Prinsin korvat olivat kääntyneet hänen suuntaansa ja pienen orin neljä jalkaa tömähtivät täsmällisesti maneesin hiekkaan. Vilhelmina hengitti ehkä ensimmäistä kertaa ohjelman aikana kunnolla ulos: pitkään ja hartaasti. Prinsin karva tuntui sametilta hänen kämmenensä alla, kun hän antoi ponille lopuksi ansaitut kiitokset tuhansin silityksin.
- Tästä löytyi aivan ihanan paljon juuri niitä yksityiskohtia, joita toivoin! Ratsastajan ajatukset sopivat tekstiin täydellisesti ja juttu etenee läpi tekstin hyvin. Yksityiskohtainen kuvailu saa muodostamaan mielessä tarkan kuvan ratsukosta ja suorituksesta.
2. Eeva (VRL-14793) - Hjalmar Truett VH18-053-0073 (helppo B)
Astellaan kouluaitojen sisälle
Hopi hopi takajalat ruumiin alle
Muista kevyt tuntuma
Ettei ala ponia ketuttaa
Ensin nätti pysähdys
Sitten tuomarin tervehdys
Kumpaan suuntaan piti jatkaa?
Jännityksessä meinaan radan unohtaa
Lävistäjällä lisättyä ravia
Yritän ryhdikkäänä kyydissä istua
Poni melkein ryöstää laukalle
Mutta ehdin pelastaa tilanteen
Laukkaympyrällä tarvii ulkojalkaa
Ettei takapää hallinnasta karkaa
Ja sitten äkkiä siirtymä raville
Ettei lähdetä omalle kunniakierrokselle
Loppuvaiheilla meidän suoritus on
Jalmari on ihan armoton
Kestä vielä pari metriä
Ennen kuin alat ohjias nykiä
- Ihanan erilainen tuotos verrattuna toiseen samassa luokassa olleeseen! Yksityiskohtaisuutta löytyy tekstistä hyvin ja huumori tuo mukavan lisämausteen tekstiin. Kahdesta hyvästä oli vaikeaa valita voittajaa, mutta tällä kertaa päädyttiin tälläiseen järjestykseen.
luokka 2.
1. Chao (VRL-02415) - Lille Embrok VH20-028-0141 (helppo B)
Kellertävän ruskea poni pyöri tallikäytävällä villiintyneen hyrrän lailla. Sen olisi luullut olevan mahdoton tehtävä, koska poni oli sidottu kiinni molemmilta puolilta käytävää, mutta Roki olikin mestari pyllyilijä. Syvä huokaus halkoi tallikäytävää, kun toivonsa menettänyt Chao piteli pienen pirun kuljetussuojia. ”Tämä on ihan hullun hommaa.” Chao totesi apuaan tarjonneelle tallimestarille.
”Tän ponin kanssa puuhailu lämmittää sielua, kuin vanha ja reikäinen villapaita...” ”Eli ei yhtään.” Tallimestari jatkoi loppuun Chaon lauseen. Molemmat naitset tuijottivat käytävällä reuhtovaa Rokia, joka oli päättänyt sekoilla taas sydämensä kyllyydestä ja tehdä kilpailureissusta silkkaa piinaa.
Jo oriin puunaus kilpailukuntoon oli ollut tahtojen taisto, josta ei oltu selvitty täysin vammoitta. Puremajälki kirvelsi yhä Chaon käsivarressa. Onneksi kisatakki peittäisi sen. Mitään sydänystäviä hänestä ja tästä Saatanan veljen ruumiillistumasta hän ei ollut odottanutkaan, mutta olisi ollut kiva, ettei jokainen reissu oriin kanssa olisi itsemurhamatka.
Tehokkaan taistelun jälkeen showshinella kiillotettu russi seisoi vihdoin suojattuna ja loimitettuna valmiina lähtöön. Vielä pitäisi selvitä sen kanssa kisapaikalla ja – jos Chao olisi sen jäljiltä hengissä – ratsastaa tuolla vihaisen tornadon ilmentymällä kilpailusuorituskin. ”Ota huumorilla.” Tallimestari koitti lohduttaa. ”Sipaise sille inkivääritahnaa hännän alle niin ei lopu vauhti kesken.” ”Nämähän on siis koulukilpailut...” Lause jäi roikkumaan ilmaan huokuen epätoivoa. ”Ai.” Tallimestari nielaisi mykkänä ilmaa. ”Niinpä. Olisi pitänyt alkaa kasvattaa koiria.” Chao totesi ja tarttui valmiiksi lannistettuna tuon viheliäisen ponioriin riimunnaruun.
- Annetut sanat oli hyödynnetty tekstissä hienolla tavalla ja huumorinripaukset lämmittivät tuomarin mieltä - viimeistään inkivääritahnan kohdalla taisi päästä joku nauruntapainenkin. Vaikka teksti ei ollut kovin pitkä, oli siinä kaikki tarpeellinen ja tehtävänanto huomioitu hyvin.
2. Laura (VRL-11124) - D.E. Dostoevsky VH21-039-0072 (helppo B)
Ihmisen parhaan ystävän sanottiin olevan koira, mutta kyllä se mulle oli kuitenkin Esko. Esko, jota mä kohtelin enemmänkin parhaana kaverina kuin hevosena. Esko, joka ei arvostanut mun tiistai-iltaista puunaushetkeäni, joka sisälsi vuohiskarvojen tasoituksen lisäksi nopeat pesut ja hännän leikkaamisen.
”Sä valmistaudut niihin kisoihin kuin olisit oikeastikin starttaamassa jotain kunnon luokkaa”, mun pikkuveljeni seisoi tallikäytävällä take away -kahvikuppia pidellen, ja mä mulkaisin Mateota punarautiaan orin kaulan tasolta, jonne mä olin kiivennyt letittämään hevosparan harjaa.
”Anna mun laittaa Esko kuntoon jos mä haluan, sun ei ole pakko notkua siinä kyttäämässä”, ärähdin mua kaksi vuotta nuoremmalle pojalle ja viimeistelin aivan sään tyvessä olleet harjakset pienelle letille. Kun mä kömysin alas jakkaralta, puoliverinen käänsi päätään mua kohden ja pärskähti huomiota anelevasti. Nopeasti mun käteni eksyi toppatakin taskuun kaivelemaan orille leivänkannikkaa.
”Mun tavallaan on pakko notkua kyttäämässä, muistatko sä kuinka lupasit ajaa meidät kämpille? En mä tässä seisoisi jos mun ei olisi pakko, mä oon antanut yhdelle tyypille tinderissä sydämen ja ihan varmasti voisin olla jossain keskustan räkälässä iskemässä itselleni deittiä ystävänpäiväksi”, Mateo tuntui nauttivan siitä, kuinka se sai asettua kärsivään asemaan. Pah. Itsepähän päätti lähteä vanhemmille mun kyydissä.
”Sinäkö muka, treffeille? Toi olikin jo jotain uutta sulta”, hymähdin silitellessäni Eskoa, joka alkoi silmin nähden kyllästyä käytävällä seisomiseen. Punainen etujalka nousi kuopsaisemaan tallin lattiaa ja mun refleksini olivat melkein tarpeeksi nopeat, että ärisemäni kiellot olisivat ehtineet oikeaan aikaan mun suusta ulos.
”Pitäähän sitä kokeilla kaikkea uutta aina välillä. Mistä puheenollen, mama teki jotain uutta kahvia. Ota ihmeessä hörppy, mä en tykkää tästä”, Mateo ojensi take away -kuppia mua kohden ja huokaisten, hieman kauhun sekaisin fiiliksin tartuin kuppiin. Kun kahvin lämmin ja pehmeä maku alkoi tunkeutua mun suuhuni, mä maistoin jotain outoa.
”Mitä tässä on? Yh”, mä parahdin viimeisiä pisaroita nieleskellen ja katsoin kysyvästi Mateota.
”Inkivääriä? Kai, siltä se ainakin maistui. Se on sellasta arabialaista kahvia, kuulema”, nuori mies ei kyennyt pitämään virnistystä poissa kasvoiltaan nähdessään mun ilmeeni. Mä pyöräytin silmiä teatraalisesti, työnsin kupin takaisin veljen syliin ja siirsin huomioni takaisin Eskoon. Se alkoi olemaan valmis, enää loimi puuttui.
”Sitä paitsi, meillä meni ihan penkin alle viikonloppuna ja meidät hylättiin. Nuo tossukarvat ois pitänyt leikata jo ennen sitä, ja muutenkin siistiä koko hevosta. Ehkä me nyt pärjätään paremmin”, mä mutisin enemmänkin itsekseni kiinnittäessäni vihreän loimen mahavöitä. Ei mennyt kauaakaan, kun mä livautin orin ruokakippoon muutaman ylimääräisen porkkanan ja viitoin veljeäni lähtemään.
”Noniin, nytkö sait sen eläimen käärittyä villapaitaan, muistitko kans glitterivillasukat? Jos sä uskot että te voitatte sen ansiosta niin ai että te tuutte pärjäämään huomenna!” Mateo kiusoitteli pörhentäen mun ponilenkillä olevaa tukkaani, ja mä ähkäisin kävellessäni kauemmaksi nuoresta. Niin. Toivottavasti meitä auttaisi pärjäämään edes jokin niistä rituaaleista, joita piti suorittaa jotta sai ratsukon onnistumaan kun taidot eivät vielä olleet korkeat.
- Puhekielisyys sopii tähän tekstiin hyvin, vaikka en yleensä itse sitä juuri hyödynnäkään! Annetut sanat oli upotettu tekstiin sujuvasti ja tuotosta oli mukavaa lukea. Huumoria ja pieniä yksityskohtiakin löytyi, parasta!
3. Eeva (VRL-14793) - Kaunon Possakka VH18-018-1140 (helppo A)
Tärisin karsinan ovella katsellen, kun Rita putsasi Pokan kavioita. Helppoahan se on laittaa muut tekemään hommat, kun itse on jännityksestä toimintakyvytön. Tallissa ei todellakaan ollut kylmä, päinvastoin. Tunnelma oli hikinen. Minua jännitti aivan vietävän paljon, eikä tunnetta helpottanut nähdä Pokka nuokkumassa riimunnarun päässä kuin se olisi ainoa asia, joka pitää sen jaloillaan. Vedin kisatakkini päälle villapaidan, vaikka kaikki muut enemmänkin riisuivat vaatteitaan. Hetket ennen kisasuoritusta. Ne tuntuivat joka kerta siltä, kun kaataa kitaansa inkiväärishotin.
Säpsähdin, kun joku (luultavasti täysin ystävällinen) koira tuli nuuskimaan jalkojani. Aivan kuin olisi herännyt koomasta, vaikka no… Onneksi en ole sitä tunnetta ikinä kokenut. Kun minulta ei huomiota herunut, hauva hyppelehti Pokan luo, eikä Pokka tietenkään lotkauttanut korviaankaan. Miten ihmeessä selviäisin tuon unikeon kanssa radan läpi? Pärjäisimme paremmin Pariisissa patsasta esittävinä katutaiteilijoina. Yritin keskittää ajatukseni pois tulevasta kisasuorituksesta. Astelin karsinaan satulan kanssa jäykkänä kuin sorkkarauta. Hengitin sisään. Ja ulos. Pokka painoi turpansa olkapäälleni. Kävi miten kävi, ainakin minulla on ikuinen sydänystävä.
- Hyvä kuvaus tuntemuksista, joihin jokainen on ainakin joskus voinut samaistua. Huumoria tästä ei kovin paljoa löytynyt, mutta tietynlainen vakavamielisyys ja hillitty anti sopivat tähän hyvin. Tehtävänanto ja sanat huomioitu hyvin, teksti piti sisällään kaiken oleellisen.
4. Nikolai Karevaara (VRL-13876) - Loge VH15-097-0006 (vaativa B)
// tuotosteksti //
- Teksti tuntui seikkailevan vähän sivuraiteille, mutta tempaisi hyvin mukaansa ja eteni sujuvasti. Tuomari pystyi hyvin samaistumaan tekstin kertojan tuntemuksiin ihmisten tai etenkin lasten kanssa toimimisesta eikä tekstin pituus haitannut yhtään, vaikka alkuun nelisivuinen docs-tiedosto vähän kauhistuttikin. Sujuvaa tekstiä, jota oli ilo lukea!
